Tuona päivänä minä olin valtavan ylpeä itsestäni. Olin tehnyt pitkän matkan tähän hetkeen. Jokainen valinta oli johdattanut eteenpäin ja jokainen kokemus oli luonut tämän mielikuvan, jota nyt pystyin käsin koskettamaan. Ensin oli pelkkä ajatus, ajatus siitä mitä halusin. Sen jälkeen oli halu, halu toteuttaa mitä näin. Seuraavaksi vuorossa olivat askeleet, askeleet, jotka janosivat mennä eteenpäin. Se ei tarkoittanut, etteikö mukana ollut epävarmuus. Epävarmuus on aina osa tarinaa, kun me liikumme. Viimeisenä ja tärkeimpänä oli ylpeys, ylpeys siitä, että minä uskalsin. Näin jälkeenpäin se kuulostaa yksinkertaiselta ja jopa helpolta. Miksi me siis jätämme tekemättä asioita, joita haluaisimme tehdä? Miksi me luovutamme ennen kuin edes aloitamme?

Halu määrittää mitä teemme ja mitä jätämme tekemättä.

Aloitan jokaisen palaverin ja koulutuksen samalla tavalla. Pyydän osallistujilta vain yhtä asiaa; rehellisyyttä. En mitä tahansa rehellisyyttä vaan sitä kaikkein arvokkainta, rehellisyyttä itseään kohtaan. On käsittämätöntä, jos teemme asioita miellyttääksemme muita, emmekä kuuntele itseämme. Näin ohitamme kaikkein tärkeimmän rakennusaineen päämäärän saavuttamisessa, halun. Kaikki on tehtävissä niin kauan, kun on halua. Mitään ei ole tehtävissä niin pitkään, kun et halua. Halu on meidän todellinen pomomme. Halu määrittää mitä teemme ja mitä jätämme tekemättä. Se ei väitä, etteikö silloin olisi epävarmuutta tai pelkoa. Keskittymällä haluun, se kasvaa kuitenkin suuremmaksi kuin pelko. Kysymys kuuluu käänteisesti; keskitytkö siihen mitä haluat vai siihen mitä pelkäät?

Epävarmuus muuttuu itsevarmuudeksi tekemisen kautta.

Mieli toistelee taukoamatta, en minä osaa, pysty tai kykene. Se vertaa jatkuvasti mitä ympärillä olevat ihmiset tekevät. Miten paljon parempia he ovat, miten paljon paremmat mahdollisuudet heille annettiin. Heidän on niin helppo puhua, kun he eivät tiedä mitä sinä olet kokenut. Sinä et kerta kaikkiaan osaa, vaikka he osaavat. Olet tilanteen uhri, haluaisit muttet pysty. Ja kun uskaltaudun kysymään, miksi minä en pysty? Alkaa sama levy soimaan uudestaan; en minä osaa, pysty tai kykene. Muut ovat parempia ja heille paremmat mahdollisuudet annettiin. Voisin kirjoittaa siitä biisin. Sen sanat osattaisiin ulkoa ja kertosäe laulettaisiin mukana. Ne sanat ovat meidän jokaisen mielestä lähtöisin, eivätkä ne ole olleet vielä kenenkään kohdalla totta. Silti me saamme sanat soimaan päässämme ja erehdymme luulemaan niitä todeksi.

Ironista kyllä, jätämme tekemättä asioita, sillä pelkäämme muiden tuomitsevan meidät.

Kaikki visiot, päämäärät, haaveet ja unelmat on muutettu todeksi tekemällä, ei odottamalla. Ei ole olemassa hetkeä ”nyt olen valmis.” Kehitys alkaa, kun valitsemme ottaa ensimmäisen askeleen kohti päämäärää. Hyväksymme keskeneräisyyden ja epävarmuuden. Hyväksymme sen, että kaadumme ja kompuroimme. Tunnistamme kaikki nämä tunteet osaksi kasvua, ei osaksi häpeää. Häpeä on häpeää vain oman mielen sisällä, muiden silmissä kasvaminen on aina rohkeutta. Rohkeutta, jota jokainen itselleen kaipaisi. Ironista kyllä, jätämme tekemättä asioita, sillä pelkäämme muiden tuomitsevan meidät, vaikka todellisuudessa kaikki etsivät samaa. Rohkeutta olla rehellinen itseään kohtaan. Mielen taukoamaton toistelu on lakkaamaton, me voimme kuitenkin lakata kuuntelemasta sitä. Sen takaa paljastuu todellisuus. Mitä minä haluan? Mitä minä osaan ja mihin minä pystyn. Ei vertailua, eikä itsensä arvottamista. Pelkästään halu, ilman pelkoa. Pelko on mielen suojamekanismi, jonka tehtävä on käskeä meitä pysyhtymään, kun edessä on tuntematon. Keskittymällä pelkoon rajaamme itsemme pieneen laatikkoon. Emme anna itsemme nähdä, mitä kaikkea olisimme voineet saavuttaa keskittymällä haluun.

Viisi vinkkiä miten löydät perille päämäärääsi!

1. Päätä

  • Onko tämä mitä haluat tehdä?
  • Yksinkertaisesti toiminta lähtee siitä, että on halu tehdä.

2. Innostu

  • Tee toiminnasta hauskaa! Älä etsi iloa, luo sitä!
  • Inspiraatio tekemisen toteuttamiseen löytyy ilon kautta.

3. Haasta

  • Tavoite ei olisi tavoite, jos se olisi helposti saatavilla.
  • Kehitys alkaa siitä hetkestä, kun otat ensimmäisen askeleen kohti liikettä. Älä jää pysähdyksiin!

4. Muista

  • Epävarmuus on kasvamista, tyytymättömyys on luovuttamista.
  • Onnistumisen tunne on seurausta tekemisestä, jossa ylität oman mielen luomat rajoitteet.

5. Palkitse

  • Nauti onnistumisista, ole ylpeä saavutuksistasi!
  • Onnistumisten kautta luot positiivisuuden kierteen; kehitys ruokkii kehitystä.

 

Maria Korpisalo
Motimate
Toimitusjohtaja
maria@motimate.fi

Unelmien työpaikan löytäminen ei ole koskaan ollut näin helppoa! Tilaa uutiskirje ja saat tiedon avoimista työpaikoista suoraan sähköpostiisi!

  • Kenttä on validointitarkoituksiin ja tulee jättää koskemattomaksi.